Mikset olisi sinä?
Ihminen. Tuo outo, kaunis, monimutkainen olento. Häneltä löytyisi kaikki mahdollisuudet tehdä hyvää, olla hyvä itselleen ja muille. Miksi kuitenkin nykyajan ihmiskunnasta vain murto-osa pystyy tähän? Miksi erilaisuus tuomitaan? Miksi on edelleen tabua poiketa muotista? Askelia on otettu eteenpäin, mutta konservatiivisten ajatusten ja kauneusihanteiden massa jyrää edelleen vahvemman erilaisuuden yli. Jos pukeudut vain mustiin, saatetaan sinua väittää masentuneeksi paholaisenpalvojaksi ja laitapuolen kulkijaksi. Jos olet mies joka pitää meikistä olet hintti. Jopa jos tunnet olevasi väärässä kropassa sukupuoleesi nähden, yritetään sinut väkisin vääntää syntymävartaloosi sopivaan muottiin. Miksi ihminen ei vieläkään saa olla se joka on?
Olin itse ennen kriittinen muita kohtaan. Jos näin lökäpöksyt ja likaisen hupparin, ajattelin, narkkari. Todella hoikkaa ihmistä katsoessani totesin, anorektikko. Paljon meikkiä käyttävä blondi, bimbo.
Ajatus että olen nuorempana tuominnut ihmiset vain heidän ulkokuorensa perusteella on nykyään absurdi. Kun suljin silmäni siltä mitä yhteiskunta haluaa meidän olevan, ja avasin silmäni sille mitä yksilö haluaa olla, olen tavannut upeita uusia ihmisiä ja he taas ovat auttaneet minua hyväksymään itseni pala palalta. En edelleenkään ole kokonainen, mutta matkalla siihen. En enää yritä olla sitä mitä muut halusivat minun olevan, vaan olen se mikä minä haluan olla ja olen.
Kaikilla pitäisi olla tähän oikeus, ilman että on pelättävä tulevansa sorretuksu tai syrjityksi. Tatuoinnit, paino, sukupuoli tai lapsuus eivät saa vaikuttaa siihe mitä työtä saa, mihin hyväksytään tai ollaan hyväksymättä. Minun puolestani ihminen saa vaikka olla yksisarvinen omasta mielestään, kunhan hän on hyvä iteään ja muita kohtaan. Täytyy silti kiittää ahdasmielisiä henkilöitä yhdestä asiasta; he eivät enää voi myrkyttää ajatuksiani. Heiltä opein miten vältellä negatiivista seuraa ja ilmapiiriä, heitä. En enää tuomitse ketään ennen kuin tapaan ja vaihdan ajatuksia hänen kanssaan. Se on vapauttavaa, kun ei tarvitse enää pyöritellä päässä ajatusta "mitä nuokin miettii tästä". Miettikööt mitä haluavat. Sanokoot mitä haluavat. Ne sanat kaikuvat tyhjään metsään kimpolemaan kunnes osuvat laukaisijaan itseensä takaisin.
Hauku minua rumaksi, se on sinun mielipiteesi.
Sano minua lihavaksi, se on sinun käsityksesi.
Pistä välit poikki, se on sinun päätöksesi.
Pointtina, ole oma itsesi. Jos menet muottiin johon muut sinut määräävät, voit pahoin lopun elämääsi. Jos taas otat sen rohkean askeleen reunan yli kohti omaa itseäsi, pelkäämättä menneisyyttäsi, tulevaasi tai nykyhetkeäsi, kipu on vain hetkellistä. Kun olet saavuttanut omat vuoren huippusi omana itsenäsi, voit vihdoin elää vapaana, niiden ympäröimänä ketkä ovat arvoisiasi ja pitävät sinua upeana, juuri sellaisena kuin olet.
